When life gives you lemons, take them and make lemonade.

Hei! Varoitan jo etu käteen että tää postaus on enemmän ja vähemmän angstinen joten.. Mua mietityttäny semmonen juttu että oonko ainut ihminen maailmassa joka haluais vaan juosta pois omista peloista? Mää oon
aina ollu aika pessimisti tai realisti sen takia koska mua on kiusattu nyt jo 5 vuotta koulussa. Ja mikä on syy? Se että mää kävelen vähän erilailla kun kaikki muut.. Jos heitetään kysymys JÄRKI VAI TUNTEET  ajattelen aina järjellä ja patoan tunteet sisälle. En vaan oikeesti jaksais olla se ihminen jonka tarvii varoa jokaista sanaa ja liikettä ettei taas saisi kuraa niskaan. Paniikkikohtausiakin on tullut jo tämän vuoden puolella. Ja ei en ole hullu, mua on vaan satutettu paljon sanoilla ja teoillakin.. Se tunne kun joku nolaa sut kaikkien edessä ja saa sut tuntemaan paskaksi on koettu monta kertaa. Mää vaan ihmettelen miksi ihmiset kiusaa toisia? oikeesti! Ainut juttu mistä mun pahimmat kiusaajatkin on aikanaan mua kehuneet on ollu mun laulaminen. Mun suurin unelma on ollu pikkutytöstä asti tulla laulajaksi, enkä siitä unelmasta aijo luopua vaan pitää kiinni ja kokeilla mun siipiä sitten kun on oikea aika. Musiikki auttaa ainakin mua aina kun mulla on paha mieli ja etsin jatkuvasti kappaleita joiden sanat kuvaa minunkin elämää. Toinen asia on kirjat. Ja kolmas on kirjoittaminen. Haluun sanoo kaikille jotka lukee tätä tekstiä että vaikka mitä ikinä tapahtuu muistakaa että ootte kauniita- älkää uskoko ketään joka väittää jotain muuta!-ja pitäkää lippu korkeella ja muistakaa mitä ansaitsette ja unohtakaa mitä tarvitte! Ja älkää unohtako hymyillä!:) + pitäkää kiinni omista unelmistanne!

Siiri kuittaa.